lauantai 15. marraskuuta 2014

Piirakkatalkoot kesällä kerran

Ulkona oli lämmintä kuusi astetta.
Lisäksi vihmoi vettä.
Jep jep.
Kesäkuun keli oli tämä.
Päätettiin tehdä porukalla karjalanpiirakoita.
Pojan esitys.
Että saapi sitten herkutella!
Syödä neljäkymmentä yhteen menoon...

Riisi-ohrapuuro kiehumaan,
piirakankuoritaikina tulemaan.
Välineet esille.
Sitten vaan töihin.

Miulla on tapana kaulita kuoritaikinasta levy,
josta otan muotilla pieniä kakkaroita.
Joensuun Talouskoulussa vuonna 1977
opetettiin karjalanpiirakoiden tekoa ihan toisin.
Muistan, miten minua ärsytti,
kun olin kotona oppinut tekemään
kuoret, niinkuin äiti oli tehnyt...
Talouskoulussa taikinasta leivottiin tanko,
josta leikattiin palasia,
palaset pyöriteltiin
ja taputeltiin kakkaroiksi,
kakkarat pinottiin kasoihin, jauhoja väliin,
etteivät tartu toisiinsa kiinni.
Miten työläältä se tuntuikin!
Sitten vasta ajelemaan...

Nikkarin Puumyllyn valmistama ihana, käteen sopiva piirakkakakkaramuotti.
Niitä on myynnissä Käsityöyhdistys Lipin myymälässä Liperissä!
Pulikka ja kakkara.
Pulikalla ajellaan piirakankuoret.

 Valmiita kuoria.
(Juu, heti muovin alle, etteivät kuivahda!)
Teen kerrallaan 30-40 kakkaraa / kuorta,
täytän ne valmiiksi piirakoiksi
ja sitten uusi satsi.

Puurokattila.
Se on iso.
Kuusi litraa maitoa. Normaaliannos.

Nuoriso hommissa.
Hienosti sujui.
Sekä kuorien ajeleminen kuin myös
ummisteleminen eli täyttäminen eli rypytttäminen.
Tekemällä oppii, harjoittelemalla taito karttuu.
Kukaan ei ole piirakantekijä syntyjään,
vaikka on se toisille helpompaa.

Valmiita uuniin, paistolämpötila vähintään kolmesataa astetta, kolmetoista minuuttia!
 
Voita!

Tässä on neljän eri tekijän kädenjäljet.
Eri näkö, sama maku!
Uuni korjaa ulkomuotoa!
Jos olen tekemässä tilauspiirakoita,
nuoriso kyselee, onko rumia, joita saisi syödä...


Muistin tämän piirakanteko- jutun
blogiarkistosta, kun tein parina päivänä
perätysten karjalanpiirakka- tilauksia pois alta.
Muuan kommelluskin sattui,
jollaista ei koskaan ennen.
Pudotin juomalasin kaapista ottaessani,
se särkyi ja sirpaleet tippuivat puurokippoon...
Kristallipiirakoita!
Roskiin meni koko puuro.
Ehkä kolmenkymmenen piirakan täyte.
Onneksi ei koko puurokattila ollut siinä.
Tekevälle sattuu,
tekemättömälle ei mitään.
Jatketaan harjoituksia!!
Kaunista viikonloppua!


2 kommenttia:

  1. Meillä tehtiin kakkarat kahvipannun hatulla.
    Ajaa saman asian. Mutta tuli pirakkanälkä näitä katsellessa!
    T.Ulla

    VastaaPoista
  2. Niin meilläkin tehtiin ennen tätä puista ihanaa. Vanhan ja pienimmän kuparipannun hattu oli kuitenkin liian iso tehtäväänsä, taikinalevy piti kaulita tosi ohueksi, ettei piirakankuorista tullut liian suuria. Mie kun en suostu tekemään niitä kämmenen kokoisia piirakoita... Piirakkanälkään apu: Tuu käymään tai pistä pulikka pyörimään!!!

    VastaaPoista