Etenee, hiljalleen, kevät.
Kovin se on aikaisessa, mutta eihän tässä vielä
kovin helteistä ole ollutkaan.
Vesisade sulattelee loputkin lumet.
Yöpakkaset armahtavat näitä meijän teitä,
"alemman tieverkon" polkuja.
Jotkut tiet ovat pahempia, kuin kynnöspelto...
En valita.
Totean vain tosiseikat.
Näitten teitten kanssa vain eletään.
Autot rapaisina, pohjaväristä ei saa selvää...
Onneksi tuli äänestettyä semmoista henkilöä,
joka kantaa huolta siitäkin viimeisestä,
korvessa, tien päässä asuvasta ihmisestä!
Jokaisella on oikeus asua siellä, missä haluaa...
Syrjässä asumisen oikeus!
Onhan se valintakysymys.
Juu, kyllä.
Mutta mitä olisi Suomemme,
jos kaikki asuisimme asutuskeskuksissa?
Kylillä, kaupungeissa, taajamissa?
Yhdessä läjässä, ruuhkassa.
 |
| Kohta saadaan raparperisoppaa! |
ihminen kaipaa luontoon, alkujuurilleen.
Keväällä, viikonloppuisin alkaa se autojen rumba
kohti kesämökkipaikkakuntaa,
sitä rauhallista paikkaa maalla.
Hengähtämään ja nauttimaan.
Lataamaan akkuja,
että taas jaksaa sen kaupunkiasumisen.
Joku taika heitä tänne vetää...
Maan korvessa kulkevi ihmisen tie!
Täällä on niin hyvä olla!!!
Ensimmäiset pienet auringot.
Konsta löysi ne.
Meillä on aina pieni sanomaton kisa siitä,
kuka ehtii huomata ensimmäiset leskenlehdet!
Sieltä ne löytyvät maljakkoon, joutavat.
riisunut kuivia vaatteitaan talven aikaan.
Haravalle töitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti