keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kuule istuta vielä se omenapuu

Pieni, kaunis omenapuu!

Tämä Juice Leskisen "Myrkytyksen oireet"
soi päässä aina, kun puhutaan
omenapuun istuttamisesta.
Kävin puutarhakoulun vuonna 1981
Muuruveden Maatalousoppilaitoksessa.
Tiivis vuosi elämän oppimista.
Puutarhaoppien lisäksi.
Omenapuuta en vain koskaan ole saanut
aikaiseksi istuttaa.


Puutarha- jutut eivät oikein ole miun lempihommia,
mieluummin hoidan metsiä...
Pakollinen perennapenkkikin odottaa jälleen
kuolemantuomiota.
Saas nähdä, minkä myllerryksen se kokee,
kuopus on uhannut tehdä sille jotain radikaalia.


Pojalla oli ollut jo kauan mielessä,
että istutetaan omenapuu.
Ja kun se viimeinenkin omenapuu vanheni
ja lahoi pois hoitamattomana,
istutuspuheet vain jatkuivat.

Hilima ja Onni. Nimesin ne ihan ite!

Sain äitienpäiväksi kaksi omenapuuta
istutuslupauksen myötä.
Nyt meillä on pihamaalla
kaksi kaunista Punakanelia.
Poika ja kuopus istuttivat ne yhteistyössä.
Mie hyväksyin paikat ja katsoin päältä,
miten tuli helposti valmista!
Kaikki sujui oppien mukaisesti!

Onpas ollut aikaa piirrellä! Puutarhakoulun muistiinpanoja.

Nyt vain odottelemaan ensimmäisiä omenoita!
Pihapiirissä kasvaa villiintynyt omenapuu,
päätimme, että se riittää näille kaunokaisille
siksi "toiseksi puuksi" pölyttämisen suhteen...
Laillisen istuttamisen päätteeksi alkoi sataa sumutella,
omenapuut saivat siis sumukasteen!


Nuoriso ei tarvinnut äidin ohjeita
omenapuun istuttamiselle!
Netistä oli löytyneet istutusohjeet,
joihin oli jo tarkoin tutustuttu etukäteen!


Näinpä juuri!


 Vieläkö löytyy näitä lajikkeita?


 Suurta viisautta puutarhakoulun työkirja-mapin kannessa!


Näin meillä kasvoi omenapuu talon
eteläseinustalla 80- luvulla.
Omenapuu oli ilmeisimmin
lähtenyt kasvamaan siemenestä,
ihan itsekseen ja hoitamatta.
Päättelimme, että se oli saanut alkunsa jonkun
heittämästä omenanraadosta.
Sen kasvua ihmeteltiin vuosi vuodelta.
Se sai kasvaa ihan vapaasti. ei sitä leikelty!
Kasvusto ylsi jo yli räystään reunan.
Omenat maistuivat täydellisesti punakanelilta!

Yksi punakaneli meillä silloin vielä kasvoi;
sen jälkeläinenkö tämä puu oli?
Omenoita sai poimia portailta käsin!

Valitettavasti puu sitten hävitettiin 90- luvun alussa,
kun vanhan eteisen tilalle rakennettiin uusi eteinen.
Harmittaa vieläkin,
etten pyytänyt kaivurimiestä siirtämään
omenapuuta toiseen paikkaan!
Olisihan voinut edes kokeilla, että
onnistuisiko puun siirtäminen...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti