Justus ja Rasmus, eli kesäisiä nallemuistoja

 Muistelenpa välillä mennyttä kesää,
sitä kesää jostain sieltä lumien takaa;

Rasmus ja Justus, ystävän tekemät nallet, piipahtivat vierailulla kesällä.
Silmien kiinnitysreissulla.
Sieltä niitä nalleja putkahtelee.
Hellittäväksi, rakastettavaksi.
Nalleperheen jäseneksi.

Naava katselemassa metsän aarteita.
Täällä, vanhojen ikikuusten sylissä on sen syntyhistoria!

Justus ja Naava.
Ja laskevan auringon hymyilevä valo kuusten lomasta.

Ja vielä Konstakin költsimässä.

Naava oli odottamassa hyvää ja luotettavaa kotia.
Kun Naava valmistui, tiesin, että se voi jäädä omaksi nalleksi,
mutta jos oikein hyvä koti löytyy, se saa myös lähteä.
Sinne se lähti, nalletaloon.
Luvallani.

Naava otti paikkansa.
Viekää minut kotiin, veljet!

Tämä viikonloppu sujuu Lieksassa nallekurssilla.
Jään innostuneena odottelemaan, mitä siellä syntyy.
Talvinalleja!?