maanantai 5. joulukuuta 2016

Onnellinen nalle ja nallentekijä

 Nallekurssilaisen seuralaiset; Otto ja Maisa.

Nalleystäväni on levittänyt tahtoen tai tahtomattaan Lieksassa
nalle-ilosanomaa.
Jälleen yksi uusi nallentekijä tuli huomaamaan sen,
mitä tapahtuu, kun antaa nallelle pikkusormen:
Se vie koko sydämen!
"Seuraavaksi mie haluan tehä valkoisen nallen ja sitten..."

Tässä paistattelee ystävän tekemä Rasmus.
Täydellinen.

 Pakkaslukema -18 aamutuimaan Pielisen rannalla.

Hyvin tarkenee talvinalle Konsta pakkasessa ja lumessa!

 Kuka kuuluu joukkoon!?
Maisa vahti nalleja ihan kuin omiaan,
eikä päästänyt Ottoa lähellekään...
Pienin ja nuorin on tämän perheen kunkku!

 Päivän (ja yön?) tulos: nallenosat ommeltu!
Sormet kipeänä ja jäykkinä äkillisestä ompelu-urakasta...

Muisto sai toimittaa mallin virkaa,
miten se nallen pää täytetään ja muotoillaan nallen oloiseksi...
Sama karva tulokkaalla, kuin Muistolla: harmaa susi.

Hän, uusi lieksalainen nalle, tulee saamaan siniset silmät!
Nalle pääsi siihen vaiheeseen, että pää ja raajat on kiinnitetty vartaloon.
Vähän mallattiin myös korvien, silmien ja kuonon paikkaa,
että nalle alkaa saada sitä omaa luonnettaan ja olemustaan kokoon.
Rakkautta se tuntui keräävän runsaasti jo ihan ompeluvaiheessa!
Joutuuko nalle Jouluksi?
Siinäpä kysymys, joka selviää aikanaan!
Oli oikein mukava ja rentouttava nalleiluviikonloppu kaikessa rauhassa!
Minäkin kaivelin nalleompeluksiani ja sain aikaiseksi jotain.
Niin. Pikkuhiljaa se nalle syntyy aina, ei hetkessä ja hutaisten!
Yksi viikonloppu ei riitä nallen tekemiseen alusta loppuun asti;
se tarvitsee aina vähän lisäaikaa.
Niin siitä tulee hyvä, parempi, paras.

Lunta alkoi tulla eilen taivaan täydeltä pyryttäen.
Satoi varmaankin parikymmentä senttiä.
Onneksi ehdin Lieksasta kotiin ennen myräkkää.
Illalla vein kuopuksen Joensuuhun ja täytyy myöntää,
että sai ajella hartiat jumissa, kun tietä ei meinannut erottaa millään...
Nyt onkin sitten plussaa; harmitus.
Maa on lähes roudaton ja tällä viikolla on suunnitelmissa
aloittaa harvennushakkuut...
Hakattaville palstoille joutuu ajamaan peltoja pitkin
ja vaikka ajouraa on tehty traktorilla;
ei maa jäädy näillä pakkasasteilla.
Kauhunsekaisin tuntein odotan, mitä tuleman pitää!

2 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista Pieliseltä! Ja nallekatras saa huokailemaan - ihania :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, kun Pielisestä riitti sinullekin! Ja nallet - ne vain on niin ihania aina!!

    VastaaPoista