maanantai 31. heinäkuuta 2017

Riisin Rietas

Voi miten lyhyeltä ja nopealta Riisin Rietas tuntuikaan viime syyskuun
ensimmäiseen patikointiin verrattuna.
Tuttu ja kerran kuljettu on aina lyhyempi, kuin ensikertalainen!
Polkuja oli kunnostettu toden teolla.
Märkiin suopohjaisiin kohtiin oli kauttaaltaan ajettu mursketta.
Mikäpäs siinä on kulkijan taivaltaa!
Suosittu kohde edelleen; parkkipaikka oli täynnä autoja ja patikoijat olivat
hajaantuneet eri pituisille reiteilleen.

Tapion pöydän ihailijat.

Tätä näkymää riitti silmän kantamattomiin...

Ja Konsta- näkymää myös!

Kyllä.
Sielu lepää.
Muistimme nauttia joka sekunnista ilman itikoita!!
Korouoman pohjalla oli; sanotaanko, ihan kiusaksi asti seuralaisia...

Polku jatkuu, kahvitauko on ohi; jatketaan jo...

Puolukat kukassa.

Ja karpalot kukassa.

Oikea muurahaiskarhu!

Mykistävää...

Oliko ihan pakko kavuta sinne ja jumittua?!

Voimahalaus Karhunkallopetäjälle tai -petäjältä.

Kuollunna ja kuivununna onpi tämä Tapion pöytä.
Poika muisteli riparileirin patikoinnilla tämän kuusen katveessa otettua ryhmäkuvaa.
Sieltä ne muistot palailevat!

2 kommenttia:

  1. Riettaan hyviä kyllä nämä siun reissukuvat. Siulla on silmää ja taito myös kirjoittaa tunnetta ja tunnelmia. Ihana postaus. Niin kuin siun postaukset aina mutta oon laiska kommentoimaan. Terveisiä kaikille patikoijille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ne on ne maisemat siellä... Kuviin saa hitusen talteen, onneksi edes niin! Ajatuksissani kuljeskelen siellä yhä!

    VastaaPoista