Joulu rakentuu karjalanpiirakoista...

Meijän perhe haluaa, että jouluna on karjalanpiirakoita - ja riittävästi!

Niitä syödään aamulla, päivällä, illalla ja ainakin yöllä!

Munavoilla tai ilman, kinkkusiipaleella tai ilman, lohisiivulla tai ilman, seurassa tai yksin, julkisesti tai salaa...

Ja karjalanpiirakoita valmistuu tänäänkin. Tilauksia tippuu pikkuhiljaa ja valmistan niitä sitä mukaa, kun ei ole muuta ohjelmaa...

Enää en jaksa/viitsi/kykene tekemään 300 kpl samana päivänä, mutta vajaat 200 kuitenkin. Pikkuhiljaa.

Ohut, rukiinen kuori, puurossa riisiä ja ohraa sulassa sovussa, voilla voidellut...

Ja miun karjalanpiirakoissa pitää olla väriä; maku tulee siitä, kun ne on paistettu 300 asteessa ja niin, että ihan hivenen mustaakin paistuu reunaan...

Jonkun mielestä ne voivat olla palaneita ja pilalla - ; no, makuja on moneksi.
Kukaan ei ole vielä moittinut! Enkä tiedä, osaisinko jättää karjalanpiirakat semmoisiksi älväkän valjuiksi, kämmenen värisiksi...

Joulu lähestyy.

Nallenteko jatkunee joulun jälkeen!

Konsta ja Viiru ottavat lunkisti.

Niin minäkin!