perjantai 13. kesäkuuta 2014

Elämässä tällä kohtaa

Kohtaamisia.
Yhdessäoloa.
Kesän valoa ja voimaa.
Kukkia.
Aurinkoa.
Varjoja.
Tämä päivä meille annettu.

Tuoksua.
Kohta on Juhannus.

Juuso.
Tekemäni nalle vuosien takaa.
Lutunen.

Juhannusruusu se vain leviää.

Juuso, Aleksi, Mikael ja Samuel.
Auringosta voimaa.

Aleksi, tekemäni nalle.
Mikael ja Samuel, ystävän tekemät.
Mikael on villi ilmestys.
Sen silmät ovat ihan kierossa, eri korkeudella.
Mie ne kiinnitin, silloin irtonaiseen ja korvattomaan,
kuonottomaan päähän.
(Päätä ei edes oltu kiinnitetty vielä vartaloon..)
Mielestäni ihan hyvin ja sopiville paikoille.
Valmis nalle sitten olikin kierosilmä!
Mutta juuri se tekee Mikaelista niin
vastustamattoman ja vinhan veitikan.
Se juuri on Mikael!!!

"Tankkilenkin" keskellä oleva ruusu paisuu myös.

Samuel, sydäntenmurskaaja.

Toteutunut toive:
Pellavasydän alpakkaneuleen rintaan.
Joskus pieni on paljon.
Nyt siinä paidassa on se jokin.
Voimaa ystävälle.

Ainakin seitsemän kukkaa.
Vähintään seitsemän onnenkantamoista.

Aleksi.
Ukki.
Samaa näköäkin.
Totinen, rauhallinen katse.
Minkä perinnön ukki annoit.
Elettäväksi. Kannettavaksi.
Nalle saa kulkea rinnalla.
Ja ukki.
Muistoina.

Konsta ja Muisto.
Missäs muualla, kuin metsässä.

Mustikkametsä.
Nallen korkuinen.

Valo voittaa varjon.
Aina.

Minun metsätähti.

Ystävän metsätähti.

2 kommenttia:

  1. Mustikanvarvut ihanat, mutta oliko siellä muutakin kuin lehtiä... Minkäsnimisestä ukista puhutkaan tuossa Aleksin kuvan alla? Otosta vai Ollista?

    VastaaPoista
  2. Mustikkasato on vielä arvoitus. Ei meijän ukki eikä pappa. Ystävän ukki, Aleksi.

    VastaaPoista