Täällä kukkii kaikki

Kielon tuoksua tupa täynnä.
Ainahan ne ovat kukkineet kesäkuun alussa,
siskon syntymäpäivänä.
Kielontuoksuiset onnittelut!

 Pihlajat ja sireenit sovussa.

Ihan ite.
Istutin nämä pihlajat, suojaksi kivipöytä- ryhmälle.
Näistä pihlajista lapset muistavat aina yhden kuhmun.
Poika, silloin 5 vuotta;  päätti tehdä lapiosta varas-ansan,
jos joku aikoisi varastaa istutetut pihlajat.
Lapio maahan pitkälleen, kädensijaan kivi,
ja kun varas astuu lapiolle -,
dooooiiinnggg, kivi lentää varkaan otsaan!
Pitihän pojan testata, toimiiko se.
Toimi.
Ja osui.
Kuului kova huuto...
Silmäkulmassa syvä haava, joka lähdettiin
ompeluttamaan kiinni päivystykseen Outokumpuun.
Oli siinä lääkärillä ihmettelemistä,
miten nerokas keksintö!
Arpi muistuttaa, jos sisarukset eivät muistuta!

 Sateen jälkeen sumuinen aamu.

 Orvokkini.

Reetrikki, se esikoisen hylkäämä.
Nauttiipa se maalla elostaan...

Reetrikki ja Joonatan nallen korkuisessa heinikossa.

Kulleropelto aitan päädyssä.

 Haisuli...

 Varjoissa pihlajan.

 Toffee kiinteytyneessä kesämahassaan...

 Viiru...

Amaryllis yllätti.
Viileässä eteisessä se olikin päättänyt
puskea kukkavarren, ihan salaa.
En edes muista, miltä ajalta se on alkujaan...

Kesäkuussa kukassaan!
Pietro käymässä kotona,
pojan muuttohässäkän välissä.
Mukava vieras!
Taikka tuttu.

Poikien nallet, yhtä aikaa kotona.
Joonatan, Reetrikki ja Pietro.
Vierihoitoa...